Kuin pieni kaarnalaiva

syksyisellä merellä

keinun elämän aallokossa.

Toivoen että pysyn pinnalla.

Odottaen talvea

jolloin meri rauhoittuu.

Toivoen että lempeä tuuli

vie minut suojaisaan rantaan.

Ja talven jälkeen

kuljettaa taas uusiin tuuliin.

Lempeisiin, keväisiin ja kesäisiin.

Uskoen että elämä kantaa.

 

Kun elämä oikein heiluttaa, ei välttämättä jaksa puhua. Kirjoittamalla selvittelen ajatuksiani itselleni. Tämä blogi on toivottavasti yhden naisen selviytymistarina eronneesta naisesta, uudelleen ehjäksi ja vahvaksi naiseksi.

.