Marraskuussa jäätyi maa
jäätyi meri
jäätyi elämä
jäätyi tunteet.
Kaksi robottia kulki kodissamme,
suoritti arjen askareita ja
yritti selviytyä päivästä toiseen.
Mitään ei tapahtunut.
Kaikki oli melkein kuin ennenkin
mukana kuitenkin kulki valhe todellisuudesta.
Totuus tulevasta erosta piti salata lähes kaikilta.
Odottamaan sitä hetkeä että lapsetkin tietäisivät.
Odottaamaan sitä hetkeä kun olisi olemassa toinenkin koti.
Joulu lähestyi.
Perhejuhla.
Meidän perheen viimeinen yhteinen joulu.
Ajatus siitä sai minut surulliseksi.
Halusin tästä joulusta sellaisen
että voimme sitä kaikki hyvillä mielin muistella.
Sellainen siitä tulikin.
Ei mitään erikoisuuksia
tavallinen ja perinteinen meidän perheen joulu.
Jouluruokaa ja kotona oleilua,
kuumepotilaan hoitamista,
akkujen lataamista.
Joulun jälkeen kerroimme lapsille.
Lapset saivat muutaman päivän sulatella aihetta.
Miettiä missä he haluavat asua
vai asuvatko molemmissa kodeissa.
Ja sitten oli aika pakata tavaroita ja muuttaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.