Marraskuussa jäätyi maa

jäätyi meri

jäätyi elämä

jäätyi tunteet.

Kaksi robottia kulki kodissamme,

suoritti arjen askareita ja

yritti selviytyä päivästä toiseen.

Mitään ei tapahtunut.

Kaikki oli melkein kuin ennenkin

mukana kuitenkin kulki valhe todellisuudesta.

Totuus tulevasta erosta piti salata lähes kaikilta.

Odottamaan sitä hetkeä että lapsetkin tietäisivät.

Odottaamaan sitä hetkeä kun olisi olemassa toinenkin koti.

 

Joulu lähestyi.

Perhejuhla.

Meidän perheen viimeinen yhteinen joulu.

Ajatus siitä sai minut surulliseksi.

Halusin tästä joulusta sellaisen

että voimme sitä kaikki hyvillä mielin muistella.

Sellainen siitä tulikin.

Ei mitään erikoisuuksia

tavallinen ja perinteinen meidän perheen joulu.

Jouluruokaa ja kotona oleilua,

kuumepotilaan hoitamista,

akkujen lataamista.

 

Joulun jälkeen kerroimme lapsille.

Lapset saivat muutaman päivän sulatella aihetta.

Miettiä missä he haluavat asua

vai asuvatko molemmissa kodeissa.

 

Ja sitten oli aika pakata tavaroita ja muuttaa.